Työmatkat ovat oivallisia aikoja antaa ajatuksen juosta, kelata päivän tapahtumia ja suunnitella tulevia. Tänä aamuna syksyn ruskan värien hehkuessa oranssina, punaisena ja keltaisena ajatuksiini hiipi ajatus elämästä ja sen lipumisesta kuten vuodenajat eri ikäkaudesta toiseen. Samalla kun hilloamme, pakastamme, pilkomme ja keräämme satoa, tallennamme kesää ja sen muistoja. Miltä se tuoksuikaan keskikesä siihen aikaan, kun mustikat kukki ja nyt saamme kerätä talven varalle mehukkaita marjoja. Tai miten mitättömän pieniä olikaan porkkanansiemenet, kun upotimme ne pehmeään lämpimään multaan ja nyt hehkuvat oranssit juurekset ruokapöydässämme. Samalla kun metsän puut ja pensaat vaihtavat asuaan syksyllä värien kyllästämiksi, ne tallentavat lehtivihreänsä ja kesän lämmön syvälle sisälleen. Seisoessaan loppusyksyn paljaana, niiden sisällä on sinne tallennettu alku ja lupaus uudesta kasvusta. Siellä se uuden alku säilyy läpi talven tuulien ja tuiskujen. Samoin keräämme muistioihimme elämän eri aikakaudelta tapahtumia, muistoja varhaislapsuudesta, sen leikeistä ja leikkikavereista, äidin ja isän sylistä sekä mummin ja vaarin lempeistä toruista. Olemme tehneet elämässämme valintoja, joita olemme voineet jälkeenpäin harmitellakin ja elämämme ei ole aina mennyt niin kuin olemme suunnitelleet. Yhtä kaikki nämä muistot eletystä elämästä on meillä mukana myös ikääntyneenä ja silloinkin jos muistisairaus on kohdannut. Jotkut muistoistamme voivat olla hautautuneena toisten alle, putkahtaen mieliimme joskus jollain hetkellä, ehkä jonkun tuoksun, äänen tai muun aistiärsykkeen aktivoivana. Aina mieleen palanut muisto ei ole mukava eikä ajankohta ole sopivin mahdollinen, mutta se on kuitenkin itselle tärkeä ja merkityksellinen. Kukaan eikä mikään ei voi viedä meiltä pois muistoja, miltä tuntui ensirakkaus, miltä tuoksuu tuore saunavasta tai miltä maistuu kesän ensimmäinen mansikka. Elämänkokemukset ovat säilöttynä meidän sisällämme ja välillä voimme palata niihin hetkeksi, muistelemaan, haikeina, joskus surullisina, välillä hymynkare huulilla mukavan ja mieluisan muiston noustessa mieliimme. Elämämme jatkuu myös lastemme ja lastenlastemme kautta tuoden joka päivä iloa ja onnea arkeemme. Nauttikaamme myös elämämme syksystä ja antakaa muistojen tulvia mieliimme vahvistaen ja tuoden elämäämme sen merkityksellisyyden. Mieliimme tallennetut muistot vahvistavat meidän identiteettiämme. Ne antavat elämällemme merkityksen, voi sanoa, kyllä sitä silloin kun olimme nuoria…tai muistatko sen ,kun silloin… Te lähi-ihmiset, joilla läheinen on sairastunut etenevään muistisairauteen, tukekaa muistelussa läheistänne, se on teitä yhdistävä asia ja antaa myös teille voimavaroja arjen haasteisiin.. Lempeää ja lämpöistä syksyä toivottaen Eine Tuuhan Völöjyyn- hankkeesta! |
Blogi >