Blogi‎ > ‎

Ajatuksia syksystä

lähettänyt Toimisto Koillismaan seudun muisti 25.9.2017 klo 3.10
Työmatkat ovat oivallisia aikoja antaa ajatuksen juosta, kelata päivän tapahtumia ja suunnitella
tulevia. Tänä aamuna syksyn ruskan värien hehkuessa oranssina, punaisena ja keltaisena
ajatuksiini hiipi ajatus elämästä ja sen lipumisesta kuten vuodenajat eri ikäkaudesta toiseen.
Samalla kun hilloamme, pakastamme, pilkomme ja keräämme satoa, tallennamme kesää ja sen
muistoja. Miltä se tuoksuikaan keskikesä siihen aikaan, kun mustikat kukki ja nyt saamme kerätä
talven varalle mehukkaita marjoja. Tai miten mitättömän pieniä olikaan porkkanansiemenet, kun
upotimme ne pehmeään lämpimään multaan ja nyt hehkuvat oranssit juurekset
ruokapöydässämme.
Samalla kun metsän puut ja pensaat vaihtavat asuaan syksyllä värien kyllästämiksi, ne tallentavat
lehtivihreänsä ja kesän lämmön syvälle sisälleen. Seisoessaan loppusyksyn paljaana, niiden sisällä
on sinne tallennettu alku ja lupaus uudesta kasvusta. Siellä se uuden alku säilyy läpi talven tuulien
ja tuiskujen.
Samoin keräämme muistioihimme elämän eri aikakaudelta tapahtumia, muistoja
varhaislapsuudesta, sen leikeistä ja leikkikavereista, äidin ja isän sylistä sekä mummin ja vaarin
lempeistä toruista. Olemme tehneet elämässämme valintoja, joita olemme voineet jälkeenpäin
harmitellakin ja elämämme ei ole aina mennyt niin kuin olemme suunnitelleet. Yhtä kaikki nämä
muistot eletystä elämästä on meillä mukana myös ikääntyneenä ja silloinkin jos muistisairaus on
kohdannut. Jotkut muistoistamme voivat olla hautautuneena toisten alle, putkahtaen mieliimme
joskus jollain hetkellä, ehkä jonkun tuoksun, äänen tai muun aistiärsykkeen aktivoivana. Aina
mieleen palanut muisto ei ole mukava eikä ajankohta ole sopivin mahdollinen, mutta se on
kuitenkin itselle tärkeä ja merkityksellinen.
Kukaan eikä mikään ei voi viedä meiltä pois muistoja, miltä tuntui ensirakkaus, miltä tuoksuu tuore
saunavasta tai miltä maistuu kesän ensimmäinen mansikka. Elämänkokemukset ovat säilöttynä
meidän sisällämme ja välillä voimme palata niihin hetkeksi, muistelemaan, haikeina, joskus
surullisina, välillä hymynkare huulilla mukavan ja mieluisan muiston noustessa mieliimme.
Elämämme jatkuu myös lastemme ja lastenlastemme kautta tuoden joka päivä iloa ja onnea
arkeemme.
Nauttikaamme myös elämämme syksystä ja antakaa muistojen tulvia mieliimme vahvistaen ja
tuoden elämäämme sen merkityksellisyyden. Mieliimme tallennetut muistot vahvistavat meidän
identiteettiämme. Ne antavat elämällemme merkityksen, voi sanoa, kyllä sitä silloin kun olimme
nuoria…tai muistatko sen ,kun silloin… Te lähi-ihmiset, joilla läheinen on sairastunut etenevään
muistisairauteen, tukekaa muistelussa läheistänne, se on teitä yhdistävä asia ja antaa myös teille
voimavaroja arjen haasteisiin..
Lempeää ja lämpöistä syksyä toivottaen Eine Tuuhan Völöjyyn- hankkeesta!
Comments