Blogi‎ > ‎

Joulu tulee jokaiselle!

lähettänyt Eine Korhonen 4.12.2017 klo 5.44   [ 4.12.2017 klo 5.46 päivitetty ]

Blogin on kirjoittanut yhdistyksen perustajajäsen, hallituksen sihteeri ja varapuheenjohtaja Kerttu Lohilahti.


Odotatko jo joulua? Vai toivoisitko voivasi harpata joulun ohi niin, että kaikki olisi jo takanapäin? Jouluun liittyy suuria tunteita, toiveita ja odotuksia, jopa vaatimuksia itselle tai läheiselle.  - Jos joulua ei tulisi… Olisi pitkä, pimeä kausi syksyn ja kaukana edessäpäin olevan valoisan kevättalven välissä.

Valmistamme ja rakennamme jouluamme etukäteen mielissämme, puheissamme ja toimissamme tarpeidemme ja voimiemme mukaan. Joskus voi mennä yli voimien. Entä, jos emme tekisi mitään: antaisimme joulun tulla.

Oma jouluni tuntuu vuosi vuodelta tulevan aina vain pidemmän kaavan mukaan, onneksi aina vain vähemmän tekemisen myötä. Odotan malttamattomana, milloin saa sytyttää jouluvalot valaisemaan pimenevää iltaa ja hämärtyvää päivää. No, nyt naapurista loistavat kullanhohtoiset valot, jos siis meillekin! Lähden toistuvasti varta vasten kyläkierrokselle ihastelemaan jouluvaloja. Puhutaan kausivaloista, joita viritetään jo syksystä. Ei minua häiritse.

Mitä joulun odotus olisi ilman musiikkia. Olen elänyt kasettien ja cd-levyjen vuosikymmenet. Laskin viime joulun aikaan, että satakunta vuosikymmenen varrella itse nauhoitettua tai ystävien lahjoittamaa jouluista kasettia odottaa saavansa päästä kuuluviin nimenomaan ennen joulua, mutta ei vielä ennen adventtia.

Jouluun kuuluu myös kipeä puolensa, täyttymättömiä toiveita ja pettymyksiä, yhtä riipaisevia niin lapsilla, aikuisilla kuin ikääntyneillä. En saanut, mitä toivoin, hän, jota hartaasti odotin, ei saapunutkaan ja hän meni kokonaan pois.

Ensimmäinen joulu suuren menetyksen jälkeen on raskain. Joulun iloa ja valoa on vaikea tavoittaa ja itselle omistaa. Yli vuosikymmen sitten vietimme äitimme hautajaisia jouluaaton aattopäivänä. Ajattelin: nyt ei joulu tule sisarelleni ja minulle. Jouluaattona satoi hiljalleen lunta. Haudalla punaiset ruusut, nuo rakkauden kukat, peittyivät lumen alle. Ruusuista tulvahti vieno tuoksu. Muisto ei unohdu, mutta nyt muisto on hyvä ja kaunis. Saman aattoillan joulukirkossa Teuvo- kanttorin laulama Konstan Jylhän Joululaulu tuntui melkein pakahduttavalta. Joulu tuli silloinkin ja antoi oman sävynsä kaikkiin myöhempiin jouluihin.

Sinulle, joka jo odotat, pelkäät, tai murehdit tulevaa joulua, sinulle joulun läsnäoloa, iloa, valoa ja rauhaa - vaikka pieneksi hetkeksi kerrallaan. Toivon Siunattua Joulua meille kaikille!

Comments